Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lottiksen näytöt:

Estevalmennus:

+100 sanaa

Ihanaa, tänään saisin pitkästä aikaa valmentaa huipputason esteratsukkoa! Edellisestä kerrasta kun oli aikaa jo useampia kuukausia. Sonja saapui valmennettavakseni yhdessä ruunikon hannovertammansa Thalian kanssa. Thalialla oli upea, palkittu estesuku joten tamma oli varmasti itsekin erittäin lahjakas. Olin koonnut maneesiin jo etukäteen lyhykäisen esteradan, jota lähtisimme testailemaan alkuverryttelyiden jälkeen. Jo verryttelyissä Thalia oli todellinen energiapommi ja Sonja sai tehdä täyden työn, jottei tamma kaahottaisi menemään miten sun sattuu. Huutelin muutamia vinkkejä ja pikkuhiljaa puolipidättein tamma alkoi hillitä menohalujaan. 

Alkuun hyppäsimme sarjaa hiljakseltaan ja todella matalilla korkeuksilla verrattuna Thalian todelliseen tasoon. Tamma kaahasi vain menemään vähät välittämättä ratsastajansa pidätteistä ja hyppäsi ihan valtavalla ilmavaralla. Kun nostimme korkeuksia käskin Sonjaa kääntämään tamman aina pienelle ympyrälle, mikäli tamma lähestyi estettä liian kovaa vauhtia. Vähitellen Thalia alkoi rauhottua ja keskittyä työskentelyyn. Se oli hyvin notkea ja tiukat käännökset sujuivat todella nopeasti ja ketterästi. Hypyt lähtivät hieman liian aikasin, jolloin esteiden noustessa ratamaksimeihin ongelmia olisi luvassa.


+200 sanaa

Annoin vapaat kädet Melinalle ja ponitammalleen Mellille alkulämmittelyiden suhteen, sillä itse saisin käyttää sen ajan esteiden kokoamiseen. Seurasin kuitenkin samalla ratsukon menoa. Ratsukko oli minulle jo entuudestaan tuttu, joten tiesin jo sen verran että Melli tahtoi helposti tylsistyä mutta halutessaan on reipas ja yhteistyöhaluinen. Melina myös kertoi alkulämmittelyiden lomassa Mellin olevan loistava hyppääjä tekniikan suhteen. Kokosin alkulämmittelyiksi jumppasarjan ristikoista ja yhdestä pystyesteestä. Tämän harjoituksen ratsukko teki muutamaan kertaan, lähinnä vielä lämmittelyn vuoksi. Samalla sain myös hieman esimakua ratsukon työskentelystä esteillä. Melli vaikutti olevan tänään kovin työnteonhaluinen ja reippaalla päällä muutenkin. 

Tamma hyppäsi loistavasti jumppasarjaa, joten päätin nostaa esteitä pystyesteisiin joka päättyi okseriin. Ensimmäisellä esteellä Melina ei ollut ihan hypyssä mukana ja este tipahti, hän osasi kuitenkin itse korjata asian, ja oli hienosti mukana toisella esteellä. Hän muisti myös hyvin joustaa käsillään ja Melli sai hyvin tilaa hypätä. Sarja onnistui loppuun hienosti. Ratsukko meni sarjan muutamaan otteeseen, jonka jälkeen laitoin sarjaan muutaman erikoisesteen, nostin kaikkia esteitä ja muutin okserin trippeliin. Nostin siis haastetta melkoisesti, sillä ratsukko oli mennyt edellisillä kerroilla todella upeasti. Melli ei kuitenkaan ollut moksiskaan erikoisesteistä, trippelissä hieman kolisi mutta muuten sarja meni hyvin. Korjasin hieman Melinan istuntaa ja pyysin ratsukkoa menemään sarjan muutaman kerran. Juuri virheitä ei ollut, ja ratsukko suoriutui moitteettomasti. Upeasti meni molemmilta koko valmennus, hienoa!


+400 sanaa

Olin pitämässä Funfair poniesin hevostenhoitajalle, Janelle valmennusta. Hän oli tällä kertaa valinnut ratsukseen newforestinponitammamme Liinun. Alkuun Liinu liikkui Janen alla hyvinkin tahmean oloisesti. Lähdimme hakemaan vetreyttä kiemuraurilla ja volteilla reiluja asetuksia hakien. Meno alkoi näyttää vain paremmalta, Liinu oli hyvinkin tottelevainen Janea kohtaan. Jane istui selässä rauhallisesti ja ratsasti kauniisti pienin avuin. Pikku hiljaa Liinu alkoi kulkea kauniisti perään annossa ja annoin ratsukon jatkaa alkuverryttelyään. Minä siirryin taka-alalle rakentamaan pientä jumppasarjaa, kuitenkin sivusilmällä koko ajan ratsukkoa seuraten. Rakensin toiselle pitkälle sivulle jumppasarjan, alkuun ristikko, sitten kaksi pystyestettä ja loppuun okseri. Liinun nähdessä rakentavani esteitä, tamma oikein silminnähden innostui. Reippautta ja pirteyttä tuli huimasti lisää mutta Jane sai hyvin pidettyä ponitamman hallinnassaan ja he saattoivat jatkaa laukkaharjoitusta. Lopulta olin saanut rakennettua jumppasarjan ja ratsukko oli saanut pienen huilin, oli aika aloittaa itse harjoitus.

Ratsukko tuli ensimmäisen kerran matalaesteiselle sarjalle. Hypyissä näkyi innostus ja hätiköinti, sen seurauksena esteet kolisivat. Neuvoin Janea hieman pidättelemään Liinua ennen sarjaa. Ratsukko tuli sarjan muutamaan otteeseen hyvin, paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen nostin esteitä noin 100cm, jonka jälkeen annoin ratsukolle luvan tulla uudelleen sarjalle. Esteiden noustessa Janelta unohtui hieman antaa ohjista löysää ja Liinu ei päässyt vapaasti hyppäämään, vaan Jane jäi hieman vetämään suusta. Annoin Janelle hieman neuvoja ja he yrittivät uudelleen, tällä kertaa oikeinkin mallikkaasti. Ratsukko tuli sarjan vielä kertaalleen niin hyvin, että katsoin tarpeelliseksi kokeilla ratsukon rajoja. Nostin esteitä kymmenellä sentillä ja lisäsin okseriin esteen niin, että se muuttui trippeliksi. Liinu innostui entisestään, päästessään hyppäämään näinkin korkeita esteitä. Liinu hyppäsi kauniilla hyppytekniikalla ja tällä kertaa Jane muisti joustaa ohjista hyvin, hän oli myös hienosti mukana hypyssä. Trippelikään ei näyttänyt tuottavan ratsukolle ongelmia, vaan sekin ylitettiin kauniin ilmavasti. Ratsukko tuli vielä kertaalleen sarjan tämän korkuisena, kunnes nostin esteet Liinun rataestemaksimiin, 120 senttimetriin Janen halutessa kokeilla. Liinukin vaikutti oikein itsevarmalta ja annoin ratsukolle luvan tulla sarjalle. Jane pysyi hyvin hypyissä mukana ja Liinu tuli kauniisti ja parhaansa yrittäen. Ratsukko suoriutui hienosti tästäkin. Tähän oli hyvä lopettaa itse harjoitus. Annoin ratsukon hölkytellä pitkin ohjin maneesissa, kun itse vein esteet takaisin varastoon.

Kun ratsukko oli hieman saanut loppuverryteltyä, lähdimme rennolle kävelylle maastoon. Hain nopeasti itselleni ratsun, päätin tällä kertaa lähteä ilman satulaa, sillä maastolenkki oli lyhyt ja rento. Liinun nauttiessa kovasti hiljaisesta maastosta, minä kyselin hieman Janen fiiliksiä harjoituksesta. Hän oli tykännyt kovasti sekä harjoituksesta että ponitammasta. Jane tuumasi, että mielellään valmentautuisi myös muiden poniemme kanssa myöhemmin. Pikku hiljaa ilta alkoi pimetä ja oli aika palata takaisin tallille. Maasto oli sujunut rauhallisesti ja turvallisesti, Liinu oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti Janen alla. Tallille päästyämme Jane hoiti hevoset ja jatkoi takaisin töihin tyytyväisenä valmennukseen.

 

Kouluvalmennus:

+100 sanaa

Valmennettavakseni saapui komea ulkonäön ja suloisen lempinimen omaava ratsuponiori Yrmy omistajansa Dumin kanssa. Tänään luvassa olisi pohkeenväistöjä sekä käynnissä, ravissa että laukassa. Annoin alkuun Dumille melko vapaat kädet alkulämmittelyjen suhteen. Samalla sain itse enemmän aikaa ratsukon työskentelyn tarkkailuun. Orista huomasi heti, että se oli melko herkkä avuille ja reagoi heti, jos tunsi että Dumi käytti liikaa apuja. Neuvoin Dumia mahdollisimman pehmeään ja joustavaan ohjatyöskentelyyn, jotta Yrmy lopettaisi niskojensa nakkelun. Kun lämmittelyt olivat aikalailla valmiit, neuvoin ratsukkoa tulemaan pohkeenväistöä keskihalkaisijalla. Tämä sujui oikein mallikkaasti, eikä minulla ollut mitään korjattavaa. Muutaman toiston jälkeen siirryimme raviin. Ravissa Dumi puristi hieman liikaa jalkojaan Yrmyä vasten ja ori reagoi heti pienellä pukilla. Dumi osasi kuitenkin itse korjata asian ja seuraavat kerrat onnistuivat paremmin. Laukassakin pohkeenväistö sujui mallikkaasti pienten alkuvaikeuksien jälkeen ja sain olla oikein tyytyväinen ratsukon työskentelyyn.


+200 sanaa

Saavuin entisestään tuttua ratsukkoa valmentamaan, sillä tänään valvovan silmän alle joutuivat tai pääsivät - miten sen nyt haluaa ilmaista -, Melina ja suomenhevostamma Roosa. Melina saisi tänään taas tehdä tosissaan töitä tamman kanssa, sillä Roosa kun oli luonteeltaan melko vaativa ja matalimmasta kohti aidan ali mielellään menevä. Heti alkuun Roosa vaikutti olevan hieman laiskalla päällä ja pyysinkin Melinaa pyytämään vain reippaasti tammaa eteenpäin. Melina oli hieman jännittynyt ja puristi hieman reisiään Roosaa vasten, joten neuvoin Melinaa hieman rentoutumaan ja Roosa alkoikin kulkea hieman reippaammin. Melina sai kuitenkin tehdä töitä, jotta tamma liikkuisi reippaasti ja vetreästi. Kun olimme saaneet alkuverryttelyt päätökseen niin käynnissä, ravissa, kuin laukassakin, pääsimme päivän varsinaiseen harjoitukseen. 

Aloitimme ihan perusasioista, nimittäin pohkeenväistöstä. Heti alkuun Roosan liike loppui ja tamma liikkui hyvin laiskasti. Melina sai kuitenkin hienosti tammaan uutta pontta heräteltyään Roosaa hieman ja väistöt paranivat huomattavasti. Kun väistö onnistui käynnissä hienosti siirryimme ensin ravi- ja sitten laukkaväistöihin. Nämä sujuivat jo entistä paremmin, Melina oli saanut Roosan piristymään. Tamman motivaatio oli selvästi parantunut alkuvalmennuksesta ja nyt tamma näytti kulkevan kuin Melinan ajatus konsanaan. Pohkeenväistöt sujuivat molempiin suuntiin sekä ravissa, että laukassa hienosti, joten siirryimme harjoittelemaan laukanvaihtoja. Roosa hyytyi taas hieman ja aloitti laukanvaihtoharjoituksen laiskasti, Melina kuitenkin sai tammaa hyvin eteenpäin harjoituksen jatkuessa ja lopulta Roosa jopa hieman hätäili vaihdoksen kanssa. Korjasin Melinan istuntaa hiukan ja laukanvaihdot alkoivat sujua joka kerta vain paremmin ja paremmin. Roosa jälleen kulki ajatuksen lailla ja ratsukon työskentely oli lähes moitteetonta lopussa. Alkuvaikeuksien jälkeen, hienoa työskentelyä ratsukolta!

 

Päiväkirjamerkintä:

+100 sanaa

Olin vierailemassa Jaanan omistamassa Bellgrovessa. Talli oli upea ja sain ratsastavakseni suloisen newforestinponitamman, Minnin. Jaana kertoi ponin olevan rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Päätin lähteä tamman kanssa kevyelle hölkyttelylenkille maastoon. Varustaminen sujui tamman kanssa muitta mutkitta ja pääsimme pian matkaan. Reitit Bellgrovessa olivat minulle entuudestaan tuntemattomia mutta sain apuja Bellgroven tallitytöltä Michelleltä.

Maastossa Minni vaikutti oikein maastovarmalta ja sillä ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Nautimme yhdessä pikku pakkasesta ja kävimme kevyellä kävelyllä. Tutkiskelimme maisemia ja erilaisia reittejä. Minun oli tarkoitus käydä vielä myöhemmin touhuamassa parin muun tallin hevosen kanssa, joten oli hyvä tuntea reittejä paremmin. Minni oikein mielellään vain mateli kanssani ja kaikessa rauhassa sain painaa mieleeni erilaisia reittejä. Lopulta oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin, sillä nälkä alkoi kurnia vatsassa. Loppumatka sujui myös ongelmitta ja pääsimme turvallisesti tallille takaisin. Tallissa hoidin Minnin vielä oikein perusteellisesti ja hemmottelin tammaa vielä oikein pitkällä harjauksella. Sitten olikin aika siirtyä seuraavan ponin luo.


+200 sanaa

Kuristajan ollessa maahantuontireissussa Venäjällä, pääsin hoitamaan sillä välin hänen suloista budjonnynhevosta, Remppaa. Saapuessani Saksaan Delmenhorstiin, olin aluksi hieman eksyksissäni. Talli oli hyvin suuri mutta löysin lähes heti yhden hevostenhoitajista ja sain häneltä kysyttyä neuvoa. Nuori nainen kertoi Rempan olevan juuri tarhailemassa mutta sain luvan hakea orin sisälle hoidettavaksi. Remppa antoi heti kiltisti kiinni ja vaikuttikin alkuunsa hyvin rauhalliselta ja leppoiselta tapaukselta. Tallityttö neuvoi minulle reitin Rempan karsinaan ja auttoi minua kiinnittämään orin käytävälle karsinan lähistölle.

Päätin hoitaa Rempan oikein perusteellisesti. Ensin aloitin harjaamalla orin tarkasti, Remppa lähes nukkui koko harjauksen ajan. Jatkoin harjausta kumisualla hieromalla, tästä ori oikein nautti. Suin vielä nopeasti irronneet karvat harjalla pois ja jatkoin kavioiden puhdistukseen. Tästäkään Remppa ei ollut moksiskaan ja ori saikin minulta oikein ruhtinaallisesti kehuja hienosta käytöksestään. Vaikka olinkin kerinnyt herran harjata, päätin kuitenkin kokeilla, mitä ori tuumaa pienestä pesuhetkestä. Onneksi pesupaikka oli ihan vieressä, joten minun ei tarvinnut sitä lähteä etsiskelemään.

Yllätyksekseni Remppa näytti rakastavan veden alla seisoskelua. Välillä ori päästi pientä matalaa hörinääkin. Rempan harmiksi en voinut kuitenkaan kovin kauaa vettä laskea ja hain Rempan karsinalta orin oman hikiviilan. Vetelin orin sillä pintapäällisesti kuivaksi ja siirryimme takaisin käytävälle. Orin karvan kuivuessa harjailin sen häntää ja harjaa hieman, ne olivat kuitenkin niin hyvin selvitetty valmiiksi, ettei minun tarvinnut alkaa niitä selvittämään kunnolla. Remppa olikin näyttänyt, ettei oikein olisi pitänytkään hännän selvityksestä. Lopulta oli kuitenkin aika viedä Remppa omaan karsinaan, sillä oli jo tullut ruokinta-aika. Sain vielä antaa iltakaurat ihanalle oriille, ennen kuin minun täytyi lähteä.  Remppa oli käyttäytynyt koko päivän oikein nätisti, lukuun ottamatta pientä luimistelua hännän harjauksen aikana.

 

Luonnekuvaus

+250 sanaa

Tämä säpäkkä ponitamma tunnetaan lempinimellä Eve. Tamma on melko sähäkkä ja energinen tapaus mutta on kuitenkin perusluonteeltaan kiltti. Kaikki, jotka pitävät vauhdinhurmasta, tulevat rakastumaan tähän tallin omaan vauhtimimmiin.

Hoitaessa Eve tahtoo steppailla ja heilua minkä ehtii, kuitenkin hieman napakampaan äänensävyyn komentamalla tamman saa aloilleen – ainakin hetkeksi. Parasta siis kiinnittää tamma riimunnarulla kiinni, mikäli ponia hoitaa karsinassa. Rapsutuksista ja harjauksista Eve ei ole koskaan oikeastaan välittänyt, joten mikäli tammasta sydänystävän halajaa voi hellyydenosoitukset unohtaa. Tamma on melko herkkä erityisesti mahanalusestaan, päästään ja kavioistaan. Välillä kavioiden putsaus on yhtä tuskaa, kun Eve yrittää vispata jalkaansa hoitajan sylistä. Varustaminen ei myöskään käy ihan tuosta vain. Suitsia saa aina hetken aikaa vatkata tamman kanssa, sillä Eve on niin kamalan herkkä päästään. Jos tammalta itseltään kysyttäisiin, kukaan ei saisi koskea sitä pään seutuville. Satulan kanssa päästään jo helpommalla, kunhan satulavyön kiristää juuri ennen selkään nousemista, jolloin tamma ei kerkeä pullistella kovin paljoa.

Eve on opettanut varmasti monia pikku ponityttöjä ja –poikia esteiden saloihin. Pienen kokonsa ja lapsenmielisyyden ansiosta tamma on aina ollut yksi pienten harrastajien lempiponi, erityisesti esteillä. Kouluratsastusta Eve ei ole oikein koskaan jaksanut puurtaa, vaan sen sydämen on vienyt hieman vauhdikkaampi esteratsastus. Esteillä ponitamma hakeutuu hienosti esteelle mutta ponnistuskohdan löytäminen on joskus melko hankalaa. Tamman kanssa ollaankin nähty monenlaisia mummonloikkia, jotka eivät ole olleet tyyliltään mitään kovinkaan kauniita. Pienten ratsastajien kanssa Eve on osannut hillitä vauhdinhurmansa mutta kokeneemmalla ratsastajalla poni lähtee välillä kuin tykinsuusta. Kun tamma pääsee kunnolla vauhtiin, unohtuvat usein myös hyvät tiet esteille. Tässä tamma tarvitsee napakan ratsastajan, jottei tamma oikoisi kaikissa mahdollisissa käännöksissä. Maastossa saa olla myöskin tarkkana, jottei Eve innostu liikaa. Tamman kanssa saakin unohtaa rennot ja hiljaiset maastoretket, Evellä kun on mielessä vain matkan taittaminen kaasu pohjassa.


Tämä ori tunnetaan tutummin nimellä Yrmy, vaikkei lempinimi kovinkaan kuvaa poniorin todellista luonnetta vaikka päällepäin siltä saattaa vaikuttaa. Yrmy on alkuun aina melkoinen kovis mutta lopulta orista kuoriutuu omistajan oma hellyydenkipeä pieni vauva. Jo tuttavien kesken ori voi olla oma itsensä ja Yrmy onkin todelliselta luonteeltaan oikein reipas oripoika, joka on totta kai hieman perso ruualle.

Oudot ja uudet ihmiset saavat olla varuillaan, mikäli ovat tutustumassa tähän kovikseen. Yrmy yrittää aina alkuun pelotella uudet tuttavuudet pois luotaan luimimalla, kuopimalla ja käyttäytymällä muutenkin vähän huonosti. Ei Yrmy koskaan mitään pahaa tarkoita, sillä vain kestää hieman kauemmin päästää muita lähelle. Jo tuttujen kanssa Yrmy käyttäytyy mallikkaasti ja paljastuu lutuiseksi halinalleksi. Hoitaessa Yrmy käyttäytyy kohtalaisen hyvin, harjausta ori suorastaan rakastaa mutta varusteita se ei oikein huolisi päälleen. Hetken temppuilun ja vänkyilyn jälkeen se alentuu kohtaloonsa ja antaa kiltisti varustaa itsensä. Kaikkein tutuimmille henkilöille Yrmy ei jaksa edes vänkyröidä vastaan. Vedestä ori ei pidä muttei se sitä inhoakkaan. Peseminen sujuu siis suhteellisen hyvin ja helposti. Taluttaessa Yrmy kävelee reippaasti vierellä mutta varsinkin tuoreen ruohon lähettyvillä se saattaa lähteä vetämään, ruualle perso kun ori on. Komentamisen ori kuitenkin uskoo kerrasta, eikä sen kanssa tarvitse alkaa tappelemaan. Lastaus on myös helppo juttu orin kanssa, kunhan vain taluttaja on Yrmyn vierellä varma eikä epäröi.

Ratsastaessa Yrmy kulkee omalla moottorillaan sopivaa tempoa, esteet ovat tosin poikkeus aina silloin tällöin. Upeat ja pehmeät askeleet omaava ori on kuin unelma kouluratsastuksessa. Yrmy pitää kinkkisistäkin tehtävistä koulukuvioiden parissa menettämättä kuitenkaan hermojaan. Ratsastajan pysyessä tyynenä ja rauhallisena, myös Yrmy jaksaa pakertaa töitä.  Esteillä poniori saattaa joskus hieman kuumua, tämä kuitenkin melko harvinaista. Puolipidätteillä orin saa helposti rauhoitettua, orin ollessa kohtuullisen herkkä suustaan. Esteiden läpijuokseminen on kuitenkin ilmennyt Yrmyllä yhdeksi huonoksi piirteeksi esteillä. Läpi juostaan yleensä, mikäli ori pääsee edes hiukan kuumumaan. Yrmy ei kuitenkaan juuri koskaan pudota esteitä, vaan yli mennään joskus huimallakin ilmavaralla. Kieltäminenkin on hyvin harvinaista ja sitä on tapahtunut oikeastaan vain orin koulutusvaiheessa. Maastossa Yrmy toimii oikein mukavasti, paitsi jos puunoksat roikkuvat sopivalla korkeudella, niitä on mukava jäädä mutustelemaan… Ori ei säiky ääniä tai autoja juuri koskaan, ellei sitten vastaan satu tulemaan isompi rekka tai isoääninen mopo.

 

Sukuselvitys

2-polvinen sukuselvitys

i. Cronsteds Damjan eli Jante on hyvä luontoinen, seuraa rakastava ruotsinpuoliveri ori. Ori on startannut todella monissa kilpailuissa menestyen upeasti, ollen palkintosijoilla useaan otteeseen. Rakenteeltaan Jante ei ole aivan niin hyvin säväyttänyt, eikä ole täten näyttelyissä menestynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Jante on melko suurikokoinen 173cm, tummanruunikon karvapeitteen omaava ori. Vaikka herra ei rakenteellisesti ole palkintoja saanut, on se silti ollut kohtuullisen suosittu jalostuskäytössä. Suosioon onkin vaikuttanut Janten komea kilpailu-ura sekä sen uljas ja rauhallinen luonne. Janten kanssa ovat tulleet aina kaikki toimeen, oli kyseessä sitten minkä ikäinen taikka tasoinen käsittelijä taikka ratsastaja kyseessä. Ori on aina ollut hyvin ystävällinen kaikille, eikä ole tullut luonteeltaan lainkaan isäänä – onneksi! Myös ratsastettavuus on ollut helppoa orin kanssa ja oikeat ratsastajat ovat saaneet kaivettua orista hyvin uljaan ratsun, joka onkin päässyt todella pitkälle. Tällä hetkellä ori on enää jalostuskäytössä ja asustaa kasvattajallaan Ruotsissa, Janten menestyksekäs kilpailu-ura on päättynyt jo jokunen vuosi takaperin.

ii. Fahlström’s Darjen, tutummin Taavi on ruunikko ruotsinpuoliveriori, joka koki hieman hankalan ja traumaattisen varsa-ajan. Taavin emä nimittäin menehtyi pian orin synnytyksen jälkeen, jolloin alkoi kasvattajan nopea varaemän etsintä. Onneksi etsintä tuotti tulosta ja Taavi sai itselleen uuden emän. Kaikki ei kuitenkaan alkanut ihan ruusuisesti, vaan ori alkuun vierasti uutta emäänsä mutta pikkuhiljaa nämä alkoivat tulla juttuun keskenään, kaikkien onneksi. Taaville on kuitenkin nuoruudestaan jäänyt hankala käytös, eikä sitä ole saatu kouluttamalla pois. Ori nimittäin on hyvin tarkka ihmisistä, jotka se päästää lähelleen ja lähelle pääsy kestää todella kauan. Taavi on ollut aina sekä hankala hoidettava että hankala varustettava. Jos kuitenkin selviytyy niin, että saa tälle 169cm korkealle herralle varusteet päälle, selästä käsin ori on kuin puhdasta kultaa. Taavi omaa hyvin kevyet ja kauniit askeleet ja sen kanssa työskenteleminen on hyvin helppoa. Kovapintaisen ulkokuoren alta paljastuu siis todellinen työskentelijä, joka ei anna koskaan periksi. Taavin kilpailu-ura on ollut myös sen taitojen näköinen ja se onkin niittänyt valtavasti mainetta kansainvälisissäkin kilpailuissa. Näyttelymenestystäkin on tullut jossakin määrin ja ori onkin ollut luonteestaan huolimatta kohtuullisen haluttu jalostuksessa. Osittain varmasti myös hienon ja upean kouluratsujen suvun takia. Sittemmin Taavi menehtyi vanhuuteen jo useita vuosia sitten, jättäen taakseen hienon määrän upeita jälkeläisiä.

ie. Cronsteds Elise eli Elise on todellinen kultakimpale jalostuskäytössä. Nimittäin tämä punaruunikko ruotsinpuoliveri tamma on luonteeltaan hyvin kiltti ja helppo käsiteltävä. Nuorena Elisestä povattiin jopa kansalliselle tasolle nousevaa tulevaisuuden tähteä mutta tamman jännevamman vuoksi hienosti alkanut kilpailu-ura päättyi aivan liian lyhyeen. Silloiselle omistajalle Elisen jännevamma oli liikaa ja tämä päätyi myymään tamman pilkkahintaan ja mikäli tammaa ei ostettaisi, se päätyisi teurastamolle. Eräs hollantilainen päätyi kuitenkin ostamaan Elisen hyvin matalaan hintaan ja onkin saanut tamman jännevammaa hoidatettua niin, että nykyisin tamma elää rentoja eläkepäiviä kevyen liikutuksen kanssa ja toimii menestyksekkäästi siitostammana. Elise on jo tähän mennessä saattanut maailmaan 4 kaunista varsaa. Tamma on siis ollut hollantilaiselle todellinen lottovoitto, ja hän onkin tienannut kasvattamistaan varsoista komeita summia. Koska rakenteellisesti Elise on hyvin kaunis ja kohtuullisesti menestynyt on varsoille ollut kovasti menekkiä varsinkin, kun tiedossa on ollut tamman loisteliaasti alkanut kilpaura.

e. Lillieberg Molly, tallilaisten kesken Molly on myöskin rodultaan ruotsinpuoliverinen, kooltaan tamma on vain 159cm. Tamma omaa hienosti menestyneen koulupainotteisten puoliveristen suvun, mutta Mollya itseä ei ole koskaan käyty kokeilemassa kilpakentillä. Tamma on toiminut koko ikänsä ainoastaan siitostammana ja perheen tyttöjen harrastehevosena. Nuorempana vaaleanpunarautias Molly kiersi paljon näyttelyitä omistajansa kanssa siellä hyvin menestyen, tamma onkin sittemmin palkittu kantakirjassa II-palkinnolla. Nykyään Molly asustaa kasvattajansa siskonperheen luona, jossa sitä ratsastavan siskontyttäret aktiivisesti. Alkuperäinen kasvattaja teettää tammalla kuitenkin vielä varsoja silloin tällöin, kun niille kysyntää on. Tällä hetkellä tamma on varsonut kaksi hyvin menestynyttä orivarsaa. Luonteeltaan Molly on hyvin kiltti, eikä sillä juurikaan mitään ärsyttäviä tammamaisia piirteitä ole ilmennyt. Omistajaperheen lapsetkin ovat tulleet loistavasti Mollyn kanssa toimeen ja tamma onkin osoittautunut todella lapsirakkaaksi hevoseksi, oli sitten kyseessä ihmis- tai eläinlapset.

ei. Siljefelt Kasper eli Kasper on hyvin uljas ja ylväs musta ruotsinpuoliveriori. Meriittihirmuksikin oria voisi kuvailla, kaapista nimittäin löytyy muun muassa KRJ-I sekä KTK-II palkinnot. Myös näyttelyarvonimiä ori on saavuttanut pitkällä urallaan. Vaikka luonteeltaan Kasper ei ole mistään helpoimmasta päästä, on se silti menestynyt loistavasti kilpailukentillä. Ori on saatu vain muutaman ratsastajan kanssa toimimaan niin, että siitä saadaan parhaat puolet irti. Nimittäin Kasper on osoittautunut aika lailla yhden ihmisen hevoseksi, eikä sen lähelle ole helppoa päästä. Kasper on osoittautunut myös hyvin orimaiseksi ja sitä kiinnostavat tammat toden teolla! Ori on jo hieman kuuluisa kovasta ääntelystään, mitä pitää tammoja ollessa lähettyvillä, se kun haluaisi kovasti saada niiden huomiota osakseen. Kilpailukentillä Kasper osaa panna parastaan peliin, herra nimittäin nauttii ihan valtavasti ollessaan huomion keskipisteenä. Alleen kilpailuissa se vaatii vain juuri sen yhden ja oikean ihmisen selkäänsä toimiakseen moitteettomasti. Jälkeläisiä orille on kertynyt huima määrä, kiitos sen menestyksekkään uran sekä hienon suvun. Tänä päivänä Kasper viettää leppoisia eläkepäiviä Ruotsissa Olaf Karlssonin luona, mies omistaa useita menestyneitä puoliverioreja, joista huolehtii kilpailu-uran loputtua.

ee. Lillieberg Majken eli Maija on hieman haasteellisen luonteen omaava puoliveritamma Ruotsista. Luonteeltaan rautiasta tammaa voisi kuvata nipottajaksi ja hienohelmaksi. Tamma nimittäin vaatii osakseen vain parasta kohtelua ja jaksaakin valittaa ja nipottaa pienistäkin virheistä taikka korjattavista jutuista. Hoitaessa tamman saa kuitenkin aika hyvin lahjottua herkkujen avulla, mikäli Maija heittäytyy oikein hankalaksi, eikä sille meinaa mennä mitkään käskyt taikka komennot läpi. Ratsastaessa tamma on hyvin taitava mutta vaatii itselleen juuri oikean ympäristön oikean ratsastajan kanssa toimiakseen. Kuitenkin useimmat huipputason kouluratsastajat ovat lopulta tulleet ratsain Maijan kanssa loistavasti toimeen, vaikka tamma onkin alkuun pistänyt vastaan. Maija on ratsailla myös erittäin herkkä suustaan ja vaatii itselleen pehmeä kätisen ratsastajan. Kilpailuissa tamma on menestynyt kohtuullisen hyvin, se ei ole kuitenkaan koskaan yltänyt niin korkealle tasolle, kuin se on povattu. Tamma on päättänyt kilpauransa muutamia vuosia takaperin ja asustaa tällä hetkellä siitostammana kasvattajallaan vietellen leppoisia eläkepäiviä. Tällä hetkellä tamma on tiineenä ja varsonut tämän hetkistä varsaa ennen yhden tammavarsan.

 

Tuonnit

Kelokosken Asseri

suomenhevonen, ori

03.06.2014

157cm, 5-vuotias

kasv. Kelokosken Suomenhevoset

 

i. Tammijärven Tohvelo

ii. Pikku-Tohelo

ie. Asseriina

e. Kelokosken Helmiina

ei. Yönritari

ee. Kelokosken Vilhelmiina


Rosenfield Adalicia/Addie/Adelita/Adette

bradenburg, tamma

16.08.2014

164cm, 4-vuotias

kasv. Rosenfield Warmbloods, GER

 

Tamma on yleisesti ottaen melko ystävällinen hevonen. Se tulee hyvin toimeen niin muiden hevosten kuin ihmistenkin kanssa. Kuitenkin joskus tamma tahtoo omaa tilaa, eikä suo kenenkään tulevan lähelleen, muutoin hyvin seurankipeä tamma. Hoitaessa hyvin kiltti ja helppohoitoinen, varustaminen onnistuu kuin lastenleikki. Taluttaessa jää helposti haahuilemaan ja katselemaan ympärilleen. Ratsastaessa melkoinen työmyyrä, tamma pyrkii tekemään parhaansa kaikessa. Kuitenkin esteillä mennään korkeaa ja kovaa. Ratsastaja saa olla koko ajan hereillä, ettei vaaratilanteita satu. Tämä tamma kuitenkin tulee valtavan hyviä teitä esteille, jolloin ratsastaja saa keskittyä lähinnä pidättelyyn ja selässä pysymiseen.  Hienon keskittymiskyvyn omaava tamma on kilpailutilanteessa rauhallinen, eikä helposti hätkähdä mistään. Erityisesti kilpailuissa antaa aina kaikkensa.

 

i.Falkenrath Franz

ii. Beult Albertine

ie. Alaricia

e. Rosenfield Edelina

ei. Waldemarr

ee. Rosenfield Idelie


Middlesworth Leyla/Lakeisha/Laurenza/ Laurenthia/Lillyanna/Lorelei/Louise

tamma

englanninpuoliverinen, 162cm

09.09.2014, 5-vuotias

estepainotus

re: 150cm

 

Historia: Chris otti minuun yhteyttä ja pyysi maahantuomaan hänelle muutaman englanninpuoliverisen, sillä itse asuin Englannissa. Vierailin useissa siittoloissa ja pyrin ostamaan jokaiset kolme hevosta eri talleilta, jotta saataisiin monipuolista verta talliin. Tämän tamman kohdalla olin käymässä Herra Middlesworthin englanninpuoliverissiittolassa. Hän esitteli minulle nuoria jo koulutuksensa hyvään malliin saavuttaneita hevosia. Erityisesti kierroksen jälkeen minulle jäi mieleen tämä tamma. Hänen sukunsa oli upea, hyvin menestyneitä hevosia esteratsastuksessa sekä isän että emän puolelta. Monet suvun hevoset oli myös kantakirjattu upein tuloksin. Sain kokeilla tamman ratsastettavuutta ja se toimikin mitä mainioimmin. Päätinkin ottaa tämän neitokaisen mukaani, hänen luonteensa ja sukunsa perustein.

Luonne: Luonteeltaan tamma on melkoisen kiltti, lukuun ottamatta muutamia asioita, joista tamma ei niinkään pidä. Hoitaessa tamma onkin erityisen kiltti, juuri mikään hoitotoimenpide ei ole sellainen, ettei tamman kanssa toimeen tulisi. Kavioiden nostaminen voi olla joskus tuskaisen työn takana, sillä tamma on hieman herkkä kavioistaan, ei siis mikään helpoin tapaus kengittäjälle. Veden alla tamma puolestaan viihtyisi vaikka hamaan tulevaisuuteen, jos joku nauttii pesuista ja uitoista niin tämä vie voiton kaikista! Ratsastaessa tamma on verkkainen mutta ei kuitenkaan turhan kuuma. Tarvitsee pitkän alkulämmittelyn vetreytyäkseen ja jotta tiukat kaarteet sujuisivat.

 

i. Middlesworth Bablo

ii. Galloway CH

ie. Middlesworth Bonnie

e. Jekyll’s Lindsay

ei. O’Callahan

ee. Jekyll’s Amelia

 

 

Tämä on virtuaalitalli | This is a sim game stable

Ulkoasu © 2015 VRL-02877 | Ulkoasun kuvat © SN ja mugley (CC 2.0 by-sa)

©2018 Funfair ponies - suntuubi.com